Mikä on normaalia? Entä mikä erilaisuutta?
Jokaisella ihmisellä on itsellään käsitys siitä, mikä on erilaista. Erilaisuudelle ei ole olemassa yleistä määritelmää, sillä sen tekeminen on mahdotonta. Jokin, joka on yhdelle täysin normaalia, on toiselle outoa ja erilaista.
Yhteiskuntamme perustuu normaalin tavoitteluun. Varsinkin koulumaailmassa huomaa, miten erilaisuutta vierastetaan.
Mutta onko "normaali" aina hyväksyttävää?
Sosiaalinen ympäristö vaikuttaa paljon normaalin käsittämiseen. Me Suomessa voimme kritisoida muiden maiden käytäntöjä vaikka omissakin tekemisissämme olisi parennettavaa.
Vaikka erilaisuuteen suhtaudutaankin varautuneesti, silti sitä pidetään elämän rikkautena. Oman itsensä löytämistä pidetään arvokkaampana kuin "normaaliutta". Erilaisuutta myös tuetaan eri tavoin ja eri tahoilta. Jos mietitään Suomen kohdalta erilaisuuden tukemista, tulee ensimmäisenä mieleen saamelaiset ja suomenruotsalaiset. He ovat valtaväestöön verrattuna erilaisia kulttuuri- ja kielitaustansa perusteella. Valtio tukee näitä ryhmiä mm. järjestämällä koulutusta sekä radio- ja televisio-ohjelmaa heidän omalla äidinkielellään.
Oppikirjan kohta erilaisuudesta keskittyi lähinnä ihmisen fyysiseen erilaisuuteen ja vammaisuuteen. Vammaisuus onkin yksi näkyvimmistä erilaisuuksista. Usein vammaisuus koetaan pelottavaksi ja ahdistavaksi asiaksi. Osa pelosta voi johtua silkasta tietämättömyydestä. Tietämättömyys väistämättä tuo aina ennakkoluuloja erilaisuutta kohtaan.
Erilaisuus voi ja usein myös tuo ongelmia. Yhteiskunnan täytyy tehdä erityisjärjestelyjä jotta vammaisten oikeudet olisivat samanlaiset kuin kenen tahansa muun. Varoja menee vähemmistöryhmien koulutuksen ja palveluiden järjestämiseen sekä ylläpitoon
Erilaisuus on aina erillaista ja se siitä tekeekin niin hienoa.
-Laura & Taija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti