Erilaisuus

Mikä on normaalia? Entä mikä erilaisuutta?
Jokaisella ihmisellä on itsellään käsitys siitä, mikä on erilaista. Erilaisuudelle ei ole olemassa yleistä määritelmää, sillä sen tekeminen on mahdotonta. Jokin, joka on yhdelle täysin normaalia, on toiselle outoa ja erilaista.
Yhteiskuntamme perustuu normaalin tavoitteluun. Varsinkin koulumaailmassa huomaa, miten erilaisuutta vierastetaan.
Mutta onko "normaali" aina hyväksyttävää?
Sosiaalinen ympäristö vaikuttaa paljon normaalin käsittämiseen. Me Suomessa voimme kritisoida muiden maiden käytäntöjä vaikka omissakin tekemisissämme olisi parennettavaa.
Vaikka erilaisuuteen suhtaudutaankin varautuneesti, silti sitä pidetään elämän rikkautena. Oman itsensä löytämistä pidetään arvokkaampana kuin "normaaliutta". Erilaisuutta myös tuetaan eri tavoin ja eri tahoilta. Jos mietitään Suomen kohdalta erilaisuuden tukemista, tulee ensimmäisenä mieleen saamelaiset ja suomenruotsalaiset. He ovat valtaväestöön verrattuna erilaisia kulttuuri- ja kielitaustansa perusteella. Valtio tukee näitä ryhmiä mm. järjestämällä koulutusta sekä radio- ja televisio-ohjelmaa heidän omalla äidinkielellään.
Oppikirjan kohta erilaisuudesta keskittyi lähinnä ihmisen fyysiseen erilaisuuteen ja vammaisuuteen. Vammaisuus onkin yksi näkyvimmistä erilaisuuksista. Usein vammaisuus koetaan pelottavaksi ja ahdistavaksi asiaksi. Osa pelosta voi johtua silkasta tietämättömyydestä. Tietämättömyys väistämättä tuo aina ennakkoluuloja erilaisuutta kohtaan.
Erilaisuus voi ja usein myös tuo ongelmia. Yhteiskunnan täytyy tehdä erityisjärjestelyjä jotta vammaisten oikeudet olisivat samanlaiset kuin kenen tahansa muun. Varoja menee vähemmistöryhmien koulutuksen ja palveluiden järjestämiseen sekä ylläpitoon
Erilaisuus on aina erillaista ja se siitä tekeekin niin hienoa.

-Laura & Taija

Avioliitto, avoliitto ja avioero

Suomessa voidaan solmia avioliitto joko kirkollisesti tai siviiliviranomaisen edessä. Keskeisintä kirkollisessa avioliittoon vihkimisessä on siunauksen pyytäminen. Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa avioliitto on sakramentti eli kirkon pyhä toimitus. Näin avioliitosta tulee sekä maallinen että hengellinen asia. Avioliitto johtaa yleensä perheen perustamiseen. Lapsille vanhempien  avioliitto luo turvallisuuden ja jatkuvuuden tunteen.

Etiikan kannalta katsoen avioliitossa on piirteitä sekä sopimus- että velvollisuusetiikasta. Avioliittoa solmivat sopivat liiton solmimisen ja kaikista asioista sen jälkeenkin. Koska parit useimmiten solmivat liiton kirkossa, molemmilla on velvollisuus toimia niin kuin hyvässä avioliitossa toimitaan; autetaan toinen toista, kunnioitetaan ja rakastetaan.

Avoliitto on tilanne jossa mies ja nainen asuvat yhdessä, mutta eivät ole solmineet avioliittoa. Avoliitossa ei ole samanlaisia oikeudellisia ja taloudellisia suojia kuin avioliitossa. Avoliitto tarjoaa myös lisää aikaa harkintaan ennen mahdollista avioliittoa.

Luterilainen kirkko hyväksyy avioeron sekä uudelleen avioitumisen. Myös ortodoksinen kirkko hyväksyy avioeron, mutta katolisessa kirkossa avioero ei ole mahdollinen. Luterilainen kirkko suhtautuu ymmärtävästi avioeroihin silloin, kun parisuhteen vaikeita ongelmia ei pystytä ratkaisemaan. Avioero vaikuttaa paitsi osapuoliin, myös sukulaisiin, ystäviin ja etenkin lapsiin.

Avioerojen määrä on lisääntynyt länsimaissa 1900-luvulla. Avioparin jatkuvat riidat ja erimielisyydet saattavat johtaa eroon. Avioeroissa on kuitenkin myös positiivisia asioita. Onnettomista liitoista erottaessa onnellisuus kasvaa ja epäonnistuneista liitoista voi myös oppia.

Luokassa oltiin sitä mieltä, että avioliittoja solmivien ikä on noussut, koska halutaan esimerkiksi kouluttautua ja ottaa selvää mitä haluaa elämältä.
Järjestetyt avioliitot hyväksyttiin sillä ehdolla että molemmat osapuolet haluavat mennä naimisiin.
Luokassa tuli erimielisyyksiä koskien samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Jotkut olivat sitä mieltä, että kirkon pitäisi muuttua koska maailmakin on muuttunut, ja toisten mielestä kirkon pitäisi pysyä kannassaan koska miksi muuttaa vanhoja perinteitä.



Paula & Ira

Työ- ja ammattietiikat

Työ- ja ammattietiikat sisältävät siis mm. eri ammattien sääntöjä, joiden mukaan ammatissa pitää toimia. Joidenkien ammattien eettiset säännöt on kirjoitettukin, mutta joissain ammateissa säännöt ovat kirjoittamattomia.

Esimerkiksi lääkärin ammattietiikka on hyvin määrättyä, aina pitää toimia potilaan hyväksi viimeiseen asti, ja ihmishenki koitetaan aina pelastaa. Lääkärin ammattietiikka joutuu koetukselle muunmuassa eutanasia-tapauksissa, joissa lääkärin on pohdittava miten toimia.

Esitystä pitäessämme pohdimme muun ryhmän kanssa mm. sitä, että onko se eettisesti oikein, kun esimerkiksi Suomeen tulee ulkomailta joku hyvin korkeasti koulutettu henkilö, mutta ulkomaalaisuutensa takia hän ei saa koulutustaan vastaavaa työtä, vaan joutuu johonkin varsin huonoon työhön. 

Seuraava kysymys, jota ryhmän kanssa pohdittiin, koski työnantajan oikeutta tietää asioita alaisestaan.

Tarkalleen ottaen kysymys kuului : " Kuinka paljon työnantajan on oikeus tietää työntekijästä?" Tämä herätti jonkinverran keskustelua, ja yleiseksi mielipiteeksi muodostui, että työnantajan on oikeus tietää ainakin kaikki työn tekemiseen vaikuttavat asiat. (sairaudet, vammat jne.)

Eläinten etiikka

Aiheenamme oli eläinten etiikka. Keskustelimme yhdessä siitä, onko eläimillä itseisarvoa, mikä erottaa lemmikkieläimen muista eläimistä ja onko ihmisen tasa-arvoista käyttää toisia eläimiä ravinnoksi kuten muutkin eläimet luonnossa.

Itseisarvosta puhuttaessa esille nostettiin koiraeläimet. Yleisen käsityksen tiimoilla koirien koetaan tuottavan iloa ja hyötyä ihmisten keskuudessa. Tämä näkyy muun muassa siinä, että koiria koulutetaan erityistehtäviin kuten esimerkiksi opaskoiriksi. Koira on myös hyvin seurallinen eläin, josta johtuen se rinnastetaan usein samaan asemaan ihmisten kanssa.
       
Mutta mikä sitten loppupeleissä erottaa lemmikieläimet esimerkiksi tuotantoeläimistä? 
     Ehkä olennaisin ero on nähtävissä ihmisten ja eri eläinten välisissä tunnesuhteissa. (ihminen ja koira vs. ihminen ja sika tehotuotannossa) Käytännössä tämä nähdään esimerkiksi siinä, että syödessään lihatuotteita, ei tule kovinkaan usein miettineeksi eläintä, josta tuote on valmistettu, koska kyseisen eläimen ja ihmisen välillä ei ole samanlaista tunnesidettä kuin esimerkiksi lemmikkieläinten kohdalla. Tämän takia tilanne olisi aivan toinen jos eteen tuotaisiin vaikkapa omasta koirasta tehty pihvi. 

Entä toimiiko ihminen moraalisesti oikein käyttäessään ravinnokseen muita eläimiä, entä toimiiko hän luonnonmukaisesti muiden eläinten tavoin?
     Nopeasti ajateltuna ihminen "lihansyöjänä" ei ole sen moraalittomampi kuin esimerkiksi kettu joka saalistaa ravinnokseen kanin. Kuitenkin eron näiden välille tekee se, että ihminen käyttäessään muita eläimiä ravinnoksi hyödyntää moraalittomia keinoja (tehotuotanto), kun taas eläimet toimivat keskenään tasa-arvoisesti. Toisin sanoen mikään eläinryhmä ei nouse vallalle vaan toimii omassa ekologisessa lokerossaan.
 

Aseen takana on aina ihminen

Esityksemme yhteydessä tuli puheeksi aseteollisuuden moraalinen vastuu asekaupan seurauksista. Keskusteltiin ovatko aseidenviejät syyllisiä väkivaltaisuuksiin ja voitaisiinko konfliktit estää lopettamalla asekauppa kokonaan. Esille tuotiin kuitenkin myös tosiasia, että ase ei tapa, vaan ihminen sen takana. Keskustelun aikana mainittiin, että jos tuliaseita ei ole tarjolla, tarttuvat ihmiset keppeihin.

Jo meidän elinajaltamme löytyy muistutus, mihin vihaa täynnä ja ns. kättä pidempää vailla olevat ihmiset kykenevät. Vuonna 1994, kun ihmisten suurin huomio oli kiinnittynyt Bosnian sotaan, tapahtui Ruandassa, pienessä keskiafrikkalaisessa maassa kansanmurha. Sadan päivän aikana äärihuturyhmät tappoivat 800 000 tutsia ja maltillista hutua. Entistä järkyttävämmän tapahtumasta tekee sen, että se toteutettiin suurimmaksi osin primitiivisillä aseilla, kuten nuijilla ja viidakkoveitsillä. Jo ennen joukkomurhaa maassa oli YK:n joukkoja ylläpitämässä rauhaa, mutta kun tapahtumat alkoivat karata käsistä, huomattiin, että joukkojen varustus ja määrä ovat täysin riittämättömät, eikä voitu muuta kuin katsoa sivusta silmitöntä murhaamista. Kesti aikansa ennen kuin YK:ssa todettiin, että meneillään on kansanmurha, ja silloin oli jo liian myöhäistä. Koko tapahtuma olisi voitu estää mikäli YK:lla olisi ollut enemmän joukkoja ja valtuuksia voimankäyttöön.

On siis selvää, etteivät sodat lopu aseiden määrää rajoittamalla. Konfliktien määrä olisi kuitenkin selvästi pienempi, jos aseita olisi vähemmän ja jos valtuudet voimankäyttöön olisi rajattu tietyille joukoille, jotka tavoittelevat kaikkien yhteistä etua ja ennen kaikkea rauhaa.

Joel, Ville ja Juuso

Eutanasia

Eutanasia tarkoittaa armo murhaa tai armo kuolemaa ja tulee kreikankielen sanoista Eu thanos joka tarkoittaa hyvää kuolemaa.
Eutanasia jaetaan kahteen eri tyyppiin, passiiviseen ja aktiiviseen eutanasiaan.
Passiivisessa eutanasiassa potilaalle ei aloiteta tai anneta hoitoja jotka voisivat pidentää elämää vaan keskitytään vain kipujen lievittämiseen.
Aktiivisessa eutanasiassa taas potilaan elämä lopetetaan tarkoituksellisesti käyttäen esimerkiksi myrkkypistosta.
Eutanasian toteuttamiseen vaaditaan aina potilaan, tai tapauksessa jossa potilas ei pysty enää ilmaisemaan omaa tahtoaan sukulaisten, vankka oma tahto.
Kuitenkin lääkäri päättää aina viime kädessä tehdäänkö eutanasia vai ei.
Eutanasia on sallittu vain harvoissa maissa. Näihin kuuluvat Hollanti, Belgia Luxemburg, Sveitsi ja osa Yhdysvaltojen osavaltioista. Myös Ruotsissa sallittiin passiivinen eutanasia vuoden 2010 alusta.

Luokassa kaikki olivat eutanasian sallimisen puolella. Kuitenkin keskustelua syntyi ja mielipiteitä sallimista vastaankin nousi ilmoille. Keskustelussa tuli esille että eutanasian sallimisen jälkeenkin jokainen tapaus tulisi käsitellä omanaan, kuten kaikkien eutanasian sallivien maiden lakikin käskee.
Ongelmia sallimisesta saattaisi syntyä mikäli potilas ei pysty ilmaisemaan omaa tahtoaan (esim. koomassa oleva) ja omaiset päättävät eutanasiasta. Tällöin ihminen joka saattaise herätä koomasta jo seuraavana päivänä olisi kuollut ennenaikaisesti.
Lisäksi eutanasiaa saatettaisiin käyttää itsekkäisiin syihin joissakin tapauksissa.

Petteri, Oona ja Ronja

Pohdintoja ihmisoikeuksien etiikasta

Ihmisoikeudet. Jokaisen yksilön nimenomaan ihmisyyteen perustuvat henkilökohtaiset oikeudet asioihin, jotka ovat ihmiselämän kannalta tärkeitä.
Ihmisoikeuksiin kuuluu muunmuassa

Vapausoikeudet
oikeus elämään, omaisuuden suoja, sananvapaus, mielipiteenvapaus, uskonnonvapaus.
Poliittiset oikeudet
Oikeus vaaleihin, oikeus asettua ehdolle, salainen äänioikeus.
Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet
Oikeus työhön, ilmainen opetus, oikeus terveyden- ja sairaudenhoitoon ja sosiaaliturva.
Prosessuaaliset oikeudet
Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

Vaikka ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle ihmiselle, eivät ne toteudu joka paikassa. Esimerkiksi köyhissä- tai diktatuurien vallassa olevissa maissa hyvin harvoin ihmisoikeudet toteutuvat niin kuin niiden pitäisi.

Sillä olemme saaneet oikeuksia, on meillä myös tiettyjä velvollisuuksia. Esimerkiksi sillä meille on taattu ilmainen koulutus, on meillä velvollisuus oppimiseen. Tätä sanomaa on kertonut Mahatma Gandhi

Tässä linkki videoon jonka katsoimme tunnilla:
http://www.youtube.com/watch?v=oh3BbLk5UIQ

Luokan kesken pohdimme esimerkiksi kysymyksiä:
Tuleeko ihmisillä olla oikeuksien lisäksi myös velvollisuuksia?
Miten voidaan päättää mistä hyvinvointivaltion asiasta voidaan tinkiä muiden säilyttämiseksi?
Onko työttömien pakottaminen töihin oikein?
Onko totaalikieltäytyjien pidättäminene oikein?

Luokkamme oli monissa asioissa hyvin yksimielinen, eikä suurempia vastalauseita syntynyt. Velvollisuudet ovat siis myös tärkeitä kaikkien meidän oikeuksiemme lisäksi. Tästä syystä on oikein, että työttömät eivät saa vain maata kotonaan, vaan heidän on alettava tekemään jotain, jotteivat jää yhteiskunnan taakaksi. Samoilla linjoilla oltiin totaalikieltäytyjien suhteen. Pidättämistä pidettiin hyväksyttävänä, sillä meillä on velvollisuus puolustaa maatamme tarpeen tullen. Joko aseellisesti tai aseetta, mutta se on jokaisen velvollisuus.

Näihin pohdintoihin ja näihin tunnelmiin!

- Olli Vuorela & Valtteri Laine -

Moraalisia valintoja puntaroidessa

Jokainen ihminen joutuu jossain vaiheessa elämäänsä pohtimaan erilaisia moraalisia kysymyksiä. Aina oikean päätöksen tekeminen ei ole helppoa ja joskus tuntuu, että valinta on tehtävä toinen toistaan huonompien vaihtoehtojen välillä. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää ymmärtää, millä perusteella valinta tehdään. Painavatko oikeuden vaa'assa valinnan hetkellä teon motiivit, itse teko vai sen seuraukset?

Aloitimme tämän lukuvuoden ensimmäisen uskonnon kolmoskurssin maanantaina 15.8.2011. Kurssin aluksi on käyty läpi keskeisimpiä etiikan käsitteitä ja etiikan teorioita. Torstain tunnilla jaettiin sitten myös aiheet, joita kurssilaiset käsittelevät myöhemmin omissa esitelmissään. Tähän blogiin kurssin opiskelijat kirjoittavat esitelmänsä jälkeen mietteitään oman aiheensä tiimoilta. Pyrimme keskustelemaan kurssin teemoista sekä oppitunneilla että täällä blogissa.

Opettaja jää mielenkiinnolla odottamaan, minkälaisia esitelmiä ja blogauksia kurssin aikana nähdään.